Pentuinfo

Pennut syntyvät makuuhuoneessamme sijaitsevassa pentupesässä, jossa ne viettävät ensimmäiset viikot emon hellässä huomassa. Pentujen ollessa noin kolmen viikon ikäisiä, emo yleensä innostuu siirtämään pennut syntymäpesästä toiseen paikkaan (esim. kiipeilypuun alalaatikkoon), josta houkuttelemme emon siirtämään pennut takaisin ihmisen valitsemaan pesään, vaihtamalla pentupesä toiseen, uuden veroiseen. Väliovet ovat koko ajan auki asunnossamme, joten pennut tottuvat jo pienestä lähtien muihin kissoihimme.

Kun pentujen rohkeus kasvaa, ne saavat kulkea asunnossamme rajoittamatta. Aluksi toki makuuhuoneen oviaukkoon pitää pystyttää n. 30 cm korkea reunus. Sen ylittäjä on sitten jo kingi :). Kun reunus on ylitetty ja se on poistettu, pennut saavat liikkua kaikkialla asunnossamme ja tottua siinä samassa entistä enemmän ihan normaaliin elämään. Tietysti mm. ensimmäistä kertaa pölyimurin käynnistäminen on järkytys, mutta toipumisen jälkeen sen suulaketta voi ihan hyvin jahdata. Lattian harjaus on aina ollut kaikkien pentujen suosikki. Harjaaminen on mukavaa, kun harjassa roikkuu monta pentua.

Pennut elävät ensimmäiset elinviikkonsa emon maidolla ja n. 4 viikon iässä ne totutetaan kiinteään ruokaan. Aluksi ruokana on raaka itse jauhettu liha, johon lisätään tarvittavat vitamiinit. Myöhemmin ruokakokemusta laajennetaan teolliseen märkäruokaan ja pennut tutustutetaan myös kuivaruokaan eli raksuihin. Pennut siis syövät (persoonasta riippuen) luovutushetkellä monipuolista kissoille tarkoitettua ravintoa.

Pennut madotetaan, rokotetaan kahteen kertaan, mikrosirutetaan, rekisteröidään Suomen Kissaliiton kautta FIFeen ja luovutetaan aikaisintaan 12 viikon ikäisinä eläinlääkärin tarkastamina. Jos uusi koti niin haluaa, on pentu myös mahdollista varhaiskastroida/-steriloida ennen luovutusta.

Kaikki pennuthan ovat ensisijaisesti uuden kodin lemmikkejä, mutta jos uudesta kodista löytyy halukkuutta käydä näyttäytymässä näyttelyssä vaikka kerrankin (maksamme luovutetun kissan ensimmäisen näyttelyn), niin olemme siitä iloisia. Näyttelytuomarin arvostelu on suuntaa antava tuki kasvatusta ajatellen.

Somalikissat ovat erittäin aktiivisia osallistumaan perheen normaaliin arkeen. Vessanpöntön kansi kannattaakin pitää kiinni ja kun kaapin (vaatekaappi, keittiön kaappi, kirjahyllyn kaappi jne.) oven avaa, niin ennen sulkemista kannattaa varmistaa, että kissa ei ole siellä sisällä. Yleensä se on. Myös kiipeileminen on rakas harrastus somalikissalle. Välioven päälle voi hypätä ja kirjahyllyssä voi kiipeillä. Helpotusta arkeen tuo korkean kiipeilypuun tekeminen tai ostaminen, se kun aktivoi kissaa turvallisella tavalla. Somalikissa on yleensä ketterä, joten mm. kirjahyllyn tavaroiden putoamista ja rikkoutumista ei tarvitse pelätä. Sitä saa vaan "sydän syrjällä" seurata, kun kissa puikkelehtii tavaroiden joukossa.

Emme myy kissaa ulkokissaksi! Ulkoilu on mukava harrastus, kun se tapahtuu valvotusti. Kissaa voi ulkoiluttaa valjaissa tai asumismuodosta riippuen kissalle voi rakentaa ulkoilutarhan tai verkottaa parvekkeen. Somalikissat tykkäävät ulkoilusta, mutta eivät vaadi sitä. Jaksamme aina kertoa Pipsan ulkoilusta mökillä, kun se mieluiten kölli valjaat päällä pehmustetulla puutarhatuolilla, sen sijaan että olisi pitänyt astua johonkin arveluttavaan metsämaahan.

Tervetuloa käymään kotonamme tutustumaan kissoihimme, vaikka meillä ei tällä hetkellä olisikaan pentuja!